sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Mä en enää koskaan toivo yhtään mitään...

...ettei se vaan toteudu.

Kunhan mä pääsen täältä pois, mä nukun vuorokauden ympäri, enkä koskaan pistä nenääni asioihin jotka ei mulle kuulu.

Positiivista: Mä olen elossa. Mä olen tavannut hyvin tärkeitä ihmisiä.

Negatiivista: Miten sydämetön pitää olla ihmisen, joka voi tuhota tietokoneen silmiään räpäyttämättä? Hyvin tärkeät ihmiset eivät osaa arvostaa tapaamistaan Silva Puustisen kanssa.

Kilttiä, että kersantti Soffiatore anto mun lainata tietokonettaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti