Hauskaa joulua!

Plääh... me ei oo vieläkään päästy Kaiuksen kans alkuun Michelangelo-tutkielman kans. Pitää siis lähtee hommiin joululomalla. Mut eiköhän toi kuitenki oo aika nopee juttu. Käydään katsomassa muutamaa patsasta ja pohditaan syvällisiä. Kai niitä patsaita löytyy Roomasta?

Mut muuten on kyl ihan joulufiilis! =)

Voi syksy!

Roomaki osaa olla joskus harmaa. Tällasina viikkoina ois hauskaa olla Napolissa tai Sisiliassa tai jossain etelässä. Plääh. Koulutyöt kasaantuu ja kaikkee ei jaksas. =(

Ja sit vielä meidän taidehistorian ope päätti, että mun on tehtävä kurssityö Kaiuksen parina! Siis just Kaius, kaikista maailman... (tai no siis, taidehistorian lukiokurssin), noin kaheksastatoista ihmisestä. Ei auttanu, vaikka mä selitin, että mä joudun sietämään Kaiusta muutenkin aivan riittävästi. (Kaius oli siis sairaana sillon kun tehtävää annettiin, eli se ei kuullu mun valitusta. Vaikka kai se on jo sen 16 vuoden aikana jolloin mä oon puhunu ymmärrettävää kieltä oppinu, että sanat voi olla joskus vähä turhanki kärkkäitä.)

Enivei, signora Vespucci oli valituksille kuuro. Mä nyt teen sit Kaiuksen kans 20-sivuisen kurssityön Michelangelo Buonarrotin veistostaiteesta. (Mä siis valitsin aiheen. Kaius ois kuitenki toivonu etruskeja tai jotain muuta tosi vanhaa ja tylsää. =P ) Michelangelohan on ihan hauska tyyppi kaikessa synkkyydessään, mutta millon meillä ois tohon työhön aikaa? Mun futisjoukkue pääsi jatkoon cupissa, nyt ollaan jo Italian 32 parhaan tyttöjoukkueen joukossa. Treenejä ja pelejä on pitkin viikkoo, varmaan joululomallaki.

Back to school (yeah?)

Koulut sit alko taas - ja mikään ei tunnu muuttuneen. 

Cristophe on edelleen samanlainen idiootti kuin ennenki. (Se kai jotenki luulee, että Leo on syy siihen että mä jätin sen, vaikka oikee syyllinen tuijottaa sitä peilistä joka aamu kun se yrittää tehä liian isolla geelimäärällä wannabe-JustinBieber-kampaustaan.)

Filottin vitsit on ihan samoja kun vuos sitten (haukotus). Mut hei, mä kuulin että se jää eläkkeelle ens kesänä. Ehkä me sit saadaan vielä viimesiks opiskeluvuosiks vähän elävämpi hissanopettaja? 

Jotain uutta sentään: Irina muutti asumaan Giannin kans omaan kotiin. Eli isä pitää mua ja Kaiusta viimeinki tarpeeks isona selviämään ilman au-pairia. No, selvästi enempi Irina on parin viime vuoden aikana viettänytki aikaa Giannilla kun meillä. 

Ai niin, ja Leo on ajanu prätkäkortin. Se on lainannu muutaman kerran Giannin pyörää. Ei. En oo suostunu kyytiin. Ehkä sit, jos oltas jossain toisessa kaupungissa, mut Rooman liikenne... you know. =P

Ostetaan: tietokone...

Tää alkaa tuntuu jo liiankin tutulta mun läppäreille. Taas kerran pitäis ostaa uus. (Onneks sponsori on jo tiedossa.)

Melkonen viikonloppu takana - tietokoneellekki. Ensin loppu virta ja sit ilmassa oli sähköä ihan liianki paljo. Ja suunnilleen samaa kaavaa noudatti mun, Kaiuksen ja Leonki viikonloppu, mut... Ihan maailmanrauhan kannalta jätän yksityiskohdat väliin. ;)

Tän kaiken jälkeen loppuloma onki sit toivottavasti lähinnä hiekkarantaa ja aurinkoo. Bongasin just, että Ateenan lähistöllä ois Alexander Beach. Jätetään väliin. Ei enää yhtään pientä tai suurta Aleksanteria muutamaan viikkoon, parakaló!

(Lähetetty Android-puhelimesta)

Palikat alkaa loksahdella

Uus aamu, kirkkaampi mieli. Kun Leo tuli mukaan kuvioon, alko palapeli suunnilleen hahmottua. Me tiedetään (ehkä) mitä nää tyypit haluaa. Harmi vaan, että me kolme (siis edelleen ehkä) taidetaan olla osa sitä.

Ja sit mun koneen akku vielä näyttää punaista. Great! (muttei kuiteskaan ihan Alexander the Great, vois joku vitsikkäämpi heittää =P )

Räjähtävin terveisin, tosiaan...

Menin sit vitsailemaan viel viime päivityksen lopuksi. No, me oltiin (valitettavasti) oikeessa. Ja nyt meillä on kohta puolet Kreikan poliiseista perässä. Mut Silvack Holmes ja uskollinen avustaja Kaiutson hoitaa kyl kaiken.

K tavailee saksankielistä kirjaa vuodelta 1943. Sisälehdille lyöty leimoja natsikotkalla. Huonossa seurassa ollaan... =(

Savua ja selfieitä

En ois aamulla ihan ekaks uskonu päätyväni anarkistikahvilaan, jossa jengi polttaa... no jätetään kertomatta, jos vaikka isäki lukee tätä... (ja iskä, en minä kuulu siihen "jengiin").

Enkä ois uskonu, että rikon puhelinsalaisuutta ja murtaudun meen ilman omistajan lupaa sisään talonrötisköön. Mut hauskaa ollu, toistaseks. =)

Pitää lopetella, mun vieressä on parikymppinen (söpö) amerikkalaispoju, joka luulee että oon vaan tyhjäpäinen bimbo päivittämässä viimesiä omakuvia instagramiin. Ehkä mä saan vielä jotain hyödyllistä tietoo tolta Alexilta! See u!

Räjähtävin terveisin,

Silva

(Lähetetty Android-puhelimesta)

Järkyttävää roskaamista!

Aamulenkin saldo Platonin Akatemian puistossa (jonka siis pitäs olla arkeologinen suojelualue): graffiteja, limutölkkejä, muovikääreitä, roskapusseja, naakkoja (tai jotain vastaavia?), puolikas antiikinaikainen viiniruukku ja KOLOSSAALINEN koira...

Okei, te ehkä tiedätte mun suhteen isoihin koiriin. Unohetaan siis se.

Ensinnäki: ei ollu kaunein puisto, ei.

Toiseks: miks joku on heittäny ruukunpuolikkaan puiston nurmelle? Mä luulen, että aika moni museo ois iloinen jos se ois lasin takana elämäänsä tylsistyneen museosedän vahdittavana. Mennään tsekkaa tilanne, kun Kaius tulee, voin vaikka usuttaa koiran Kaiuksen kimppuun ja ottaa ruukun. ;) (ei ihan really, mut ehkä me keksitään jotain yhdessä)

Ah, Ateena!

Rooman painostavan heinäkuisen ilman jälkeen Kreikka tuntuu paratiisilta. Tuuli puhaltelee mereltä ja sillon tällön auringon eteen eksyy yksinäinen pilvenhattara! Eikä haittaa ollenkaan, et kouluu ei oo kuukauteen. (Eikä tartte nähdä idiootti Cristopheekaan!) Voi olla, etten paljo blogia viitsi päivittää tulevina viikkoina. Käyn lenkillä, syön tsatsikia ja tsekkaan Ateenan lähibiitsit. Helppoo ja huoletonta elämää! =D

Graalin malja astiakaapissa?

Vielä muutama viikko koulua. Isä lähtee jo maanantaina Ateenaan ja me jäädään Kaiuksen kans Irinan hoiviin. Ei paha. Eihän isää sitä paitsi juuri muutenkaa nää kotona. Tai jos näkee, ei kuule, kun se on ajatuksissaan. Tai... jos isä vielä erehtyy puhumaan noita ajatuksia, niin ei niitä kuiteskaan ymmärrä kukaan vuoden 300 jälkeen syntynyt. =P (Mut ainakin aiemmin se on muuttunu vähä normaalimmaksi aina kun on saanu jonkin tutkimuksen valmiiksi, joten eiköhän niin käy ens syksynäki.)

Kaius intoilee taas kerran Italian ympäriajosta. "Onneks me ehditään kattoo kisa loppuun ennen Kreikkaan lähtöä!" Me? Alkaaks se puhua itsestään monikossa. Arvatkaa kiinnostaako mua seurata, kun aikuiset miehet ajelee letkassa pitkin kumpuilevia maanteitä. 

Saisinkohan mä tehtyy sille jonkin nettijäynän? Vaikka luotuu sivuston jossa kerrottas, että koko kisa päätetäänki lakkauttaa. Se varmaan uskos.

Niinhän se usko netistä lukemansa jutun siitäki, että Egpytistä ois löytyny Aleksanteri Suuren hauta. Mä klikkasin jutun auki, tsekkasin kuvia nettihaulla ja kahdessa sekunnissa paljastu, että tarina oli vedetty hatusta. Great! Pelkkää vedätystä. No, Kaius intoilee niin paljo kaiken vanhan perään - mistähän sellanen on periytyny ;) -  että sen varmaan sais houkuteltua vaikka etsimään Graalin maljaa meidän astiakaapista...

Älyä?

Mä oon pitkään ollu sitä mieltä, ettei älypuhelimessa oo mitään järkee. Jos mä haluun soittaa tai lähettää tekstarin, se onnistuu typerälläki puhelimella. Ja jos mä haluun oikeesti mennä nettiin, niin puhelin on vaan tehoton lelu. Fiilis on sama kuin Ferrarin ratissa Rooman aamuruuhkassa. Mut nyt mulla joka tapauksessa on älypuhelin, kiitos operaattorin nettikilpailun, johon bottini lähetti noin 10 000 vastausta. =P

Toivottavasti tää puhelin on kestävämpi kuin mun tietokoneet. Ne on viime vuosina tavanneet hajota (vieläpä aika räjähtävällä tavalla...) turhan usein.

Niin - ja Cristophe EI OO mun poikaystävä, vaan vainoharhainen, itsekeskeinen ja suhteellisuudentajuton älykääpiö. Älkää kysykö enempää.

Teiresias näkee

Tää on uskomatonta! Mä oon hakkeroinu monta vuotta, mutta tällasesta paikasta en ollu kuullukaan, ennen kuin mut viime viikolla kutsuttiin mukaan. Mä oon nyt osa Teiresiasta, monikansallista hakkeriryhmää, joka auttaa toinen toistaan näkemään entistä kirkkaammin verkonsilmien läpi. Muutamassa päivässä mä oon päässy uusien tuttavuuksien avulla katsomaan asioita joista en oo aiemmin ees tienny. Ja oonpa mäki kerinny auttaa muita omalla osaamisellani. Kukaan ei nää systeemissä toista, mutta yhdessä me nähdään enempi. Mahtavaa! Ihan niinku antiikin sokee tietäjä Teiresias, vois Kaius valistaa, siis jos tietäs tästä. Enhän mä tietenkään kerro, kun se on toisinaan niin nipo. =P

ps. Cristophe on mun poikaystävä =)

Tosi jees!

"Sä oot tosi jees!" Voiskohan tota pitää jo rakkaudentunnustuksena? En mä ainakaan oo kuullu, että Cristophe ois sanonu noin kellekään muulle. =) Ja se on enempi kuin jees. No okei, en mä tykkää siitä miltä se haisee jos on käyny polttelee välitunnilla Klaesin kans kulman takana. Ällön imelä haju. Mut viime viikkoina toiki tapa on tainnu loppua. Mä kutsuin Cristophen viikonlopun bileisiin, ja se tulee! Meille tulee ehkä kymmenen tyyppii, ja Kaius ja Leo. (Isä lähti tänään Ateenaan ja tulee vasta maanantaina kotiin. Ja Irina on Giannin kans Napolissa.)

Niin, Kreikka... Plääh. Monta viikkoo pois Roomasta! No, onneks kesään on viel aikaa. Leo lähtee kuulemma kans Kreikkaan perheen kans, kun koulu loppuu. Ne sentään menee beachille. Me hikoillaan miljoonakaupungissa - ihan vaan siks että isän pääsee kaivelemaan raunioita välillä vähä eri maassa.