Hauskaa 17-vee synttäriä, Kaius!

... ja (kröhöm) kiitos onnitteluista! Itse asiassa on varsin kiva täyttää 17. =D

Bileet oli jo eilen. Leo sai järjestettyä meille kolme lippua Lazio - AS Roma -matsiin, Curva sudin fanikatsomoon. Me päästiin jopa selfieen Roman kapteeni Tottin kans. Noin kahestoista rivi, ihan kuvan oikeessa laidassa... ;)

Huhut hissanope Filottin seuraajasta kiihtyy... ja ette usko kenet mä näin perjantaina työhaastattelussa rehtorin luona!!?

Älä vaan usko kaikkee, mitä netissä sanotaan!

"Italia on yleisesti ottaen turvallinen maa", väittää Suomen Rooman-suurlähetystö. Ja sit missään ei kerrota, että kirkoissa tonneja painavat patsaat voivat herätä henkiin ja hyppiä lattialle. Onneks kukaan niistä japanilaisista ei jääny alle. Enkä kyl osaa olla kovin pahoillani siitäkään, että pari Canonia jäi Mooseksen murskaamaks. Googlesta löytyy Roomasta miljoona valokuvaa, joten ei toi voi olla kovin iso henkilökohtanen katastrofi.

Mut ihan vakavasti: se viesti, minkä mä luin? Ei kai se voinu olla sattumaa? No, hakkereiden kuningatar Silva ottaa asiasta selvän. Ja nörttien kuningas armas veljeni Kaius voi tsekata homeisista kirjoistaan mitä siellä sanotaan. Ei mitään, millä ois merkitystä tällä vuosituhannella, mä arvaan.

Voi syksy!

Roomaki osaa olla joskus harmaa. Tällasina viikkoina ois hauskaa olla Napolissa tai Sisiliassa tai jossain etelässä. Plääh. Koulutyöt kasaantuu ja kaikkee ei jaksas. =(

Ja sit vielä meidän taidehistorian ope päätti, että mun on tehtävä kurssityö Kaiuksen parina! Siis just Kaius, kaikista maailman... (tai no siis, taidehistorian lukiokurssin), noin kaheksastatoista ihmisestä. Ei auttanu, vaikka mä selitin, että mä joudun sietämään Kaiusta muutenkin aivan riittävästi. (Kaius oli siis sairaana sillon kun tehtävää annettiin, eli se ei kuullu mun valitusta. Vaikka kai se on jo sen 16 vuoden aikana jolloin mä oon puhunu ymmärrettävää kieltä oppinu, että sanat voi olla joskus vähä turhanki kärkkäitä.)

Enivei, signora Vespucci oli valituksille kuuro. Mä nyt teen sit Kaiuksen kans 20-sivuisen kurssityön Michelangelo Buonarrotin veistostaiteesta. (Mä siis valitsin aiheen. Kaius ois kuitenki toivonu etruskeja tai jotain muuta tosi vanhaa ja tylsää. =P ) Michelangelohan on ihan hauska tyyppi kaikessa synkkyydessään, mutta millon meillä ois tohon työhön aikaa? Mun futisjoukkue pääsi jatkoon cupissa, nyt ollaan jo Italian 32 parhaan tyttöjoukkueen joukossa. Treenejä ja pelejä on pitkin viikkoo, varmaan joululomallaki.

Räjähtävin terveisin, tosiaan...

Menin sit vitsailemaan viel viime päivityksen lopuksi. No, me oltiin (valitettavasti) oikeessa. Ja nyt meillä on kohta puolet Kreikan poliiseista perässä. Mut Silvack Holmes ja uskollinen avustaja Kaiutson hoitaa kyl kaiken.

K tavailee saksankielistä kirjaa vuodelta 1943. Sisälehdille lyöty leimoja natsikotkalla. Huonossa seurassa ollaan... =(

Graalin malja astiakaapissa?

Vielä muutama viikko koulua. Isä lähtee jo maanantaina Ateenaan ja me jäädään Kaiuksen kans Irinan hoiviin. Ei paha. Eihän isää sitä paitsi juuri muutenkaa nää kotona. Tai jos näkee, ei kuule, kun se on ajatuksissaan. Tai... jos isä vielä erehtyy puhumaan noita ajatuksia, niin ei niitä kuiteskaan ymmärrä kukaan vuoden 300 jälkeen syntynyt. =P (Mut ainakin aiemmin se on muuttunu vähä normaalimmaksi aina kun on saanu jonkin tutkimuksen valmiiksi, joten eiköhän niin käy ens syksynäki.)

Kaius intoilee taas kerran Italian ympäriajosta. "Onneks me ehditään kattoo kisa loppuun ennen Kreikkaan lähtöä!" Me? Alkaaks se puhua itsestään monikossa. Arvatkaa kiinnostaako mua seurata, kun aikuiset miehet ajelee letkassa pitkin kumpuilevia maanteitä. 

Saisinkohan mä tehtyy sille jonkin nettijäynän? Vaikka luotuu sivuston jossa kerrottas, että koko kisa päätetäänki lakkauttaa. Se varmaan uskos.

Niinhän se usko netistä lukemansa jutun siitäki, että Egpytistä ois löytyny Aleksanteri Suuren hauta. Mä klikkasin jutun auki, tsekkasin kuvia nettihaulla ja kahdessa sekunnissa paljastu, että tarina oli vedetty hatusta. Great! Pelkkää vedätystä. No, Kaius intoilee niin paljo kaiken vanhan perään - mistähän sellanen on periytyny ;) -  että sen varmaan sais houkuteltua vaikka etsimään Graalin maljaa meidän astiakaapista...

Loma!

Okei, +35 astetta on ihan kivaa vaihteeksi, mutta Rooman seisova ilma alkaa monen viikon helteen jälkeen käydä raskaaksi. Suomi on siis ihan hauskaa vaihtelua. Onhan täällä tosi kylmä, mut järvet ei kuitenkaan oo jäässä. =D

Mulla on reilun vuoden sisään kolmas tietokone. Se mitä numero kakkoselle tapahtu on pitkä ja surullinen tarina... Ja sitä paitsi mitään ei tapahtunu, kuten oon juhlallisesti vakuuttanu. Ehkä kuulette kaiken joskus... ;) Mutta diplomaattiset kiitokset rahoituksesta asiaankuuluville tahoille, joka tapauksessa!

Kaiuksella taitaa olla jotain neiti L:n kans ilmassa. Se lähti tänään mummolasta käymään siinä kaupungissa, jossa L asuu. "Ihan vaan kattelee nähtävyyksiä ja silleen..." Voi Kaius-parkaa! Se ei tajuu  v i e l ä k ä ä n , että mä nään tietokoneen lokitiedoista että se on esim. ettiny Googlesta reittiohjeet L:n osotteeseen. Vaikka Kaius poistaaki sivuhistorian, ei hakkereiden kuningatar Silva jää neuvottomaksi. ;)

No, toivottavasti Kaiuksella on mukavaa L:n kanssa! Se oli keväällä jotenki alakuloinen Roomassa. Tai sit vaan säikähtäny kaikesta siitä mihin linnut meidät vei?

Nyt vielä pari viikkoo järvimaisemissa, sit taas kutsuu Roma Roma bella.

Lintuja siellä, lintuja täällä

Jos Kaius ei sittenkään oo seonnu, niin tää alkaa näyttää aika oudolta. Miks yhtäkkiä joka paikassa alkaa olla kakstuhatta vuotta vanhoja lintuja?? Isästä ei saa mitään irti. Mun pitää varmaan itse tsekata netistä, jos me halutaan saada jotain tietoa. Tää tietokone kyl vähä huolestuttaa. Ei se aiemmin oo näin nopeesti kuumunu. Viritinköhän mä kellotaajuuden sittenkin liian ylös?

Nuorisorikollinen Kaius! =D

Voi velipieni mitä teit! Kyllähän mäkin tiedän, että isän nimikirjoitus on helppo väärentää koulun papereihin, mutta ei kai kukaan yritä kirjoittaa viivalle "Benito Mussolini"... Paitsi Kaius. =P No, onneks rehtori ei ollu kovin ärtyisä tänään.

Ihana kun aurinko paistaa. Tänään ois just sopiva iltapäivää lähtee Villa Pamphiliin. Ottaa mukaan frisbee tai jotain. Huomenna on muuten Giannin synttärit! =)

Brrrhhh... kylmää (ja tylsää)

Talvi vaan jatkuu Roomassa. Lämpötila ei nouse juuri kymmentä astetta korkeemmalle, vaikka on jo kohta huhtikuu. Koko kaupunki tuntuu olevan umpijäässä. Mitään ei tapahdu. Varmaan edes bussilinja 64:n taskuvarkaat ei viitsi palelluttaa sormiaan tällä säällä, vaan oottaa rauhassa kevättä ennen liiketoimiensa aloittamista.

Isä vaan kaivaa ja kaivaa. Se varmaan on kohta Kiinassa. No ei oikeesti. Kuoppa ei oo vielä kahtakaan metriä. "Tosiaankin. Olemme nyt juuri mielenkiintoisessa saumakohdassa, jossa tasavallanaikaisen vulgaarilatinan regularisoituminen...." blaaaaaa. Ja Kaius on yhtä lailla omassa avaruudessaan. Se ei ees huomaa, että rinnakkaisluokan Federica on ihastunu siihen.

Miks ei koskaan tapahdu mitään jännää? =P

Uus tietokone! =D ...ja kamera

Uskomatonta!

Olin jo ollu melkein kaks viikkoo ilman tietokonetta ja kameraa... isältä oli turha pyytää rahaa uusiin - tai eessä ois ollu liian pitkät selittelyt siitä, mitä entisille on käyny. (Ja sitäpaitsi, ei isää oo juuri näkyny kotona, kun se yrittää ennen lomaa saada jonkun tutkimuksen kirjotettua valmiiksi.)

Mut puoltoista tuntia sitten ovikello soi. Lähettifirman poika toi sisään valtavan ison paketin, jossa oli mun nimi. Ja kirjekuoren Kaiukselle.

Mietin hetken, että mitä tää on, enhän mä oo ostanu yhtään mitään. Lähetti sanoi, että kyseessä on ilmeisesti lahja ja poistu. Siispä: avasin paketin. Siellä oli uus tietokone. Tää on mahtava! 2,13 gigahertzin Core i3-prosessori, kahdeksan gigaa muistia ja... =DDD Ja sain myös uuden kameran. Paremman kun sen minkä olin ostanu kaks viikkoo sitten, ja joka päätti elämänsä kurjasti vaan parin päivän käytön jälkeen.

Tän kaiken takana on pakko olla A.

Grazie, dottore!


ps. Kaius hyppii huoneessaan seinille. Se kävi näyttää mullekin, mitä kirjekuoressa oli: kirjastokortti, jossa oli Kaiuksen valokuva, vuoden voimassaoloaika ja kultaisin kirjaimin teksti BIBLIOTECA APOSTOLICA VATICANA.


Huvinsa kullaki... ;)

Chinòa - taas kerran

Kaius täyttää taas reppuaan Chinò-tölkeillä. Ihan kun tää ois sen viimeinen mahollisuus ostaa limua!

Koulutöitä... (luulet vaan)

Äh... yritän ohjelmoida jotain Piccinonnon tietotekniikkakurssille. Kotitehtävä oli naurettavan helppo, joten ajattelin tehdä jotain vähä haastavamapaa.

   }else{
        ++palla_x;
        ++palla_y;
   }

Mut en vaan oikein pysty keskittymään ohjelmointiin. Ja vaikka samalla kuuntelen Fibra Fabria, niin silti ajatukset vaan karkailee susiin. Oisko meidän sittenkään pitäny päästää Leoa yölliselle retkelleen? Osaahan se olla varovainen?

No, onneks Kaius oli luottavainen. Okei, se osaa olla tylsä ja ärsyttävä, mutta se on kuitenki mun kaksosveli. Paras kaksosveli! ♥

ps. Uusi kamera ostettu. Kiitti isä!

Capitolium feat. Gianni, osa 2

Kääks. En ikinä ois osannu kuvitellakaan, mitä kaikkee museo (edes 540 vuotta vanha museo) voi kätkeekään sisälleen. Ens kerralla tulee kuljettuu ihan eri silmin Capitoliumin museoiden ohi.

Muuten, miks kaikki suomalaiset (jopa Kaius!) aina valittaa Rooman liikenteestä? Sehän toimii nautittavasti. Ainaki MotoGuzzin kyydissä koettuna. Voisin kyl käydä uudestaankin turistikierroksella moottoripyöräillen. =)

Ah, pizzaa ja vettä!

Hei, täältä syrjäkylästä löyty nettipiste! =) Tässä vielä viimeiset päivitykset ennen suden suuhun astumista, samalla kun Kaius empii viereisessä jätskibaarissa sitruunan ja melonin välillä.

Upee kaupunki! Vuoren harjanteelta näkee kauas joka suuntaan. Bussiasema oliki tuolla alhaalla tasangolla. Kannettiin sit yli tunti lyijynraskaita rinkkoja ylös serpentiiniteitä. Mut onneks Leo tiesi, mistä saa maailman parasta pizzaa! Ja kylmää vettä. Njam!

Soranuksen sudet, ootteko valmiina? Silva, Leo ja Kaius tulee.

Poliiseja ja pohjavesiä

Kaius ja Leo viipy pyöräretkellään pitkään. Takas tultuaan ne kertoo päätyneensä poliisiasemalle. Okei... kertokaa lisää!

Ei, pojat ei ryöstäny pyöräilyn uuvuttamina kahvilaa, eikä edes ajaneet väärään suuntaan yksikaistaista. Mitä nyt Kaius huolimattomuuttaan oli aiheuttamassa peltikolaria. Sitä sattuu - ollaan Italiassa... =)

Mutta mielenkiintoisin osuus oli, että pojat usko päässeensä jonkin rikolliskoplan jäljille. Ne oli nähneet LAATIKOITA, joissa oli teksti IRPI. Jep. Laatikoita. Voitte uskoo, että Italia on vaarallinen paikka, kun laatikon hallussapito voi jo vihjata rikollisista aikeista. Ja tää teksti IRPI... vaikka Kaius luulee mitä luulee (jotain ikivanhoja pappeja ja ties mitä), niin eiköhän laatikko sisältäny vaan nestemäistä divetymonoksidia (joka toki on hengenvaarallista liiallisina annoksia - kaikissa olomuodoissaan) ja toi mystinen IRPI lienee Hydrogeologisen suojelun tutkimusinstituutti. Kuulostaapas jännältä (not).

Hei, olisitko kiinnostunut painovoimasta?

En.

Kaikkea Kaiukselle tulee mieleen. Se on lukenu, että Rooman eteläpuolella on alue, jossa painovoima ei olekaan pystysuoraa. Huomenna Kaius on Leon kans lähdössä pyöräilemään Albanolaisvuorille ja se pyysi muakin mukaan. Okei, pyöräily on kivaa (ellei Kaius saa päähänsä että se on kipuamassa Passo dello Stelvion nousua Giron ratkaisuetapilla) ja Albanolaisvuoret on kaunista seutua - tsekkasin Google Mapsista... ;)

Mutta 60 km pyöräilyä ihmettelemään painovoimaa?

Voin kuvitella poikien ilmeet. "Okei tässä se painovoima pitäs olla. Näätkö sä sitä?" "En." "Hitsi. Näkymätön painovoima, kävipä huono tuuri." =D

Giro sitä, Giro tätä

Kaius ja pyöräily.... Jo kaks viikkoo Kaius on puhunu pelkästään Giro d'Italiasta. En tajuu, mikä juttu on seurata, kuka ajaa pyörällä nopeimmin Italian ympäri. (Ja eihän ne ees aja Italian ympäri, vaan muutaman tunnin pätkiä siellä täällä).

Perjantaina annoin Kaiukselle tilaisuuden: istuin koulun jälkeen katsomaan Giroa sen kanssa. Etapin nro 13 loppupuolisko oli elämäni ehkä ensimmäinen - ja hyvin todennäköisesti viimeinen - tunti pyöräkilpailua tuijottaen. Yhtä hauskaa olis seurata vesipisaroiden tippumista vuotavasta hanasta. Kolme tuntia nää pyöräilijät ajelee kaikessa rauhassa isolla porukalla tasankoa eteenpäin ja sitten viimeset kaks minuuttia vähä hikoillaan siitä, että kuka eka maalissa. Ja surprise surprise: sama tyyppi voittaa kuin aina ennenki. Jos toi on noin tylsää, niin eikö ne vois suosiolla tulla autolla ne ensimmäiset kolme tuntia (onneks en nähny etappia alusta asti =D), ja kilpailla vaan ton loppukirin verran?

Kaius, hanki elämä! ;)

Ciao, olen Silva!

Ciao!

Mä olen Silva Puustinen, 14 vee. Synttärit tänään (kiitos... eipä kestä onnitella =)). Kertoilen blogissa maailmastani - tai nyt ensin itsestäni.

Me asutaan Roomassa, Monteverden kaupunginosassa, joka on muutaman kilsan päässä keskustasta. Monteverde tarkoittaa "vihreää vuorta", eli kukkulalla ollaan. Aina joutuu kiipeemään, tulipa tänne mistä suunnasta vaan.

Mun perheeseen kuuluu isä ja pikkuveli (Kaius on oikeestaan mun kaksosveli, mutta se on puoli tuntia myöhemmin syntyny... ja ton eron kyllä huomaa Kaiuksen lapsellisuudesta =P). Ja on meillä kans Irina, au pair Tsekistä. En edes yritä kirjottaa Irinan sukunimee, se on sen verran hankala. Isä työskentelee arkeologian tutkijana yhdessä yliopistossa ja me Kaiuksen kans käydään koulussa. Ai entä äiti... no se on pitkä juttu =( kerron joskus...

Koulu on ihan jees. Siellä on paljo italialaisia, mutta sit myös oppilaita paristakymmenestä muusta maasta. Vuotta ylemmällä luokalla on koulun kolmas suomalainen, Leo. Se on hauska tyyppi, pyörii aika paljon Kaiuksen (ja mun) seurassa.

Tykkään lukee paljo. Kerron joskus enempi suosikeista. Musiikista italialainen hip hop ja poppi muutenki on parasta: Fibra Fabri, Marracash jne. Ja tietokoneet on must! Chattailu tai feisbuuk... no ei ihan... mutta ohjelmointi on tosi hauskaa. C++ sujuu paremmin kun meidän tietotekniikkaopelta. =) Netin kautta pääsee oikeestaan ihan minne vaan. Kun vaan osaa. =D