Roomaki osaa olla joskus harmaa. Tällasina viikkoina ois hauskaa olla Napolissa tai Sisiliassa tai jossain etelässä. Plääh. Koulutyöt kasaantuu ja kaikkee ei jaksas. =(
Ja sit vielä meidän taidehistorian ope päätti, että mun on tehtävä kurssityö Kaiuksen parina! Siis just Kaius, kaikista maailman... (tai no siis, taidehistorian lukiokurssin), noin kaheksastatoista ihmisestä. Ei auttanu, vaikka mä selitin, että mä joudun sietämään Kaiusta muutenkin aivan riittävästi. (Kaius oli siis sairaana sillon kun tehtävää annettiin, eli se ei kuullu mun valitusta. Vaikka kai se on jo sen 16 vuoden aikana jolloin mä oon puhunu ymmärrettävää kieltä oppinu, että sanat voi olla joskus vähä turhanki kärkkäitä.)
Enivei, signora Vespucci oli valituksille kuuro. Mä nyt teen sit Kaiuksen kans 20-sivuisen kurssityön Michelangelo Buonarrotin veistostaiteesta. (Mä siis valitsin aiheen. Kaius ois kuitenki toivonu etruskeja tai jotain muuta tosi vanhaa ja tylsää. =P ) Michelangelohan on ihan hauska tyyppi kaikessa synkkyydessään, mutta millon meillä ois tohon työhön aikaa? Mun futisjoukkue pääsi jatkoon cupissa, nyt ollaan jo Italian 32 parhaan tyttöjoukkueen joukossa. Treenejä ja pelejä on pitkin viikkoo, varmaan joululomallaki.
