Isä ja the Kuoppa

kuoppakuoppakuoppakuoppa... 

 - Tiivistelmä H. Puustisen viime aikojen henkivimmistä ajatuksista

Ehkä isä nyt malttas puhua vähemmän, kun se lopulta pääsi eilen lopultakin kaivaustöihin. Viikonloppuna meillä kävi joku sen työkaveri kulttuuriministeriöstä, Penderetzki. Kuuntelin sivukorvalla juttuja ja äijä oli ihan yhtä kuivakka kuin miltä näyttiki. (Ja isän huumorintajun tason tiesin monen vuoden ihmiskokeen perusteella.) Tiedossa lienee muutama kuukausi puuduttavaa tylsyyttä sekä isälle että tolle puolalaiselle. Mut jospa isä tosiaan jättäs meidät rauhaan jaaritteluiltaan.

Ai niin, on sille jotain vieraita tulossa Suomesta asti noille kaivauksille. Mitähän neki kuvittelee näkevänsä? Ehkei ne tiedä, ettei meidän isä ole mikään Tutankhamonin haudan löytäjä...

Kohta 15

Hauskaa uutta vuotta!

Me tultiin viettämään joulua mummolaan. Jopa isä maltto olla pari päivää puhumatta keväällä alkavista kaivauksistaan (no, ei tosin enää... se soittaa just jollekin Penderetzkille, joka on yhteyshenkilö museovirastossa. Miks muutaman kuopan kaivamista pitää valmistella noin järjettömän monimutkaisesti?).

Ja huomenna sit palataan Roomaan. Koulu jatkuu ens viikolla. Älkääkä unohtako, että kymmenen päivän päästä mulla on myös synttärit. Lahjaksi? Hmmm... tavanomaisten maailmanrauhan ja vakoiluohjelmien torjunnan unohtamisen ohella uudet nappulakengät ois kivat. Ekat alkaa olla jo Via Vitellian tekonurmi- ja sementtikenttien pahasti kuluttamat.

Vielä loppuun hehkutus: sain yhdeltä nettitutulta aiempaa tehokkaamman antikryptaajaohjelman. Se pystyy purkamaan suojauksia kolme kertaa edellisversiota nopeammin. Tietokoneen prosessori vaan vinkuu, kun antikryptaaja laskee todennäköisyyksiä ja etsii vaihtoehtoja koodinmurtamiseen.

4758! (hohhoi)

Isä tuli eilen kotiin tohkeissaan. Mä jo luulin, että se olis tajunnu Marracashin musiikin nerouden - tai vähintään keksiny elämän tarkoituksen. Mutta ei. Kaiken innon syynä oli "4758".

"Kävin kävin tosiaan soprintendezassa ja ja siellä pitkien neuvottelujen jälkeen vahvistettiin tänään, että saan johtaa kaivausta numero 4758?"

Okei? Kiva juttu. No mitä te sieltä kaivatte sit esiin? Kauan sitten maahan pudonneen ufon kappaleita vai jotain vielä jännempää? (tässä vaiheessa mä jo tiesin pidättää haukotusta)

"Votiivitauluja. Katsos, uskoaksemme monissa niistä on käytetty sijamuotoja aivan vulgaarilla tavalla, joka voisi kieliä..." (jep jep)

No, tossa vaiheessa sanoin jotain kannustavaa. Onhan se kiva, että isä pääsee välillä ulkotöihin.

Kun Kaiuskin oli kotona, se kyseli isältä tarkempia yksityiskohtia. Kaivaukset on täällä Roomassa, aika lähellä meidän koulua. Ne alkaa joskus kevättalvesta ja jatkuu kesään asti. Ja eniten isä odottaa löytävänsä maasta saviastian kappaleita, jossa onkin käytetty vahingossa datiivin sijaan ablatiivia. Huisia! =P

Koulua ja jalkapalloa

Vähä yli kuukauden kesäloman aikana mikään ei näyttäny muuttuneen koulussa. Piccinonno on edelleen yhtä pihalla tietokoneiden kanssa, Filottin historiantunnit vaivuttaa koomaan. Tai no jotain uutta. Klaes, ääliö rinnakkaisluokalta, yritti iskeä mua. Pläh! Opettelis ensin käytöstavat.

Aloitin muuten jalkapallon pelaamisen. =) Oonhan mä potkinu puistoissa aiemminkin, mutta nyt ihan oikeassa joukkuessa, joka pelaa meidän kodin lähellä. Tässä siis kirjoittaa tuleva APD Olimpian hyökkääjätähti. =D Kaikki joukkueen tytöt sai kans vapaalipun AS Roman Serie A -otteluun. Houkuttelin Kaiuksenkin mukaan, niin me mennään kolmestaan (Leollahan on kausikortti...) tänään Roma-Bologna -matsiin.

Forza Roma!

Uus tietokone! =D ...ja kamera

Uskomatonta!

Olin jo ollu melkein kaks viikkoo ilman tietokonetta ja kameraa... isältä oli turha pyytää rahaa uusiin - tai eessä ois ollu liian pitkät selittelyt siitä, mitä entisille on käyny. (Ja sitäpaitsi, ei isää oo juuri näkyny kotona, kun se yrittää ennen lomaa saada jonkun tutkimuksen kirjotettua valmiiksi.)

Mut puoltoista tuntia sitten ovikello soi. Lähettifirman poika toi sisään valtavan ison paketin, jossa oli mun nimi. Ja kirjekuoren Kaiukselle.

Mietin hetken, että mitä tää on, enhän mä oo ostanu yhtään mitään. Lähetti sanoi, että kyseessä on ilmeisesti lahja ja poistu. Siispä: avasin paketin. Siellä oli uus tietokone. Tää on mahtava! 2,13 gigahertzin Core i3-prosessori, kahdeksan gigaa muistia ja... =DDD Ja sain myös uuden kameran. Paremman kun sen minkä olin ostanu kaks viikkoo sitten, ja joka päätti elämänsä kurjasti vaan parin päivän käytön jälkeen.

Tän kaiken takana on pakko olla A.

Grazie, dottore!


ps. Kaius hyppii huoneessaan seinille. Se kävi näyttää mullekin, mitä kirjekuoressa oli: kirjastokortti, jossa oli Kaiuksen valokuva, vuoden voimassaoloaika ja kultaisin kirjaimin teksti BIBLIOTECA APOSTOLICA VATICANA.


Huvinsa kullaki... ;)

Chinòa - taas kerran

Kaius täyttää taas reppuaan Chinò-tölkeillä. Ihan kun tää ois sen viimeinen mahollisuus ostaa limua!

Koulutöitä... (luulet vaan)

Äh... yritän ohjelmoida jotain Piccinonnon tietotekniikkakurssille. Kotitehtävä oli naurettavan helppo, joten ajattelin tehdä jotain vähä haastavamapaa.

   }else{
        ++palla_x;
        ++palla_y;
   }

Mut en vaan oikein pysty keskittymään ohjelmointiin. Ja vaikka samalla kuuntelen Fibra Fabria, niin silti ajatukset vaan karkailee susiin. Oisko meidän sittenkään pitäny päästää Leoa yölliselle retkelleen? Osaahan se olla varovainen?

No, onneks Kaius oli luottavainen. Okei, se osaa olla tylsä ja ärsyttävä, mutta se on kuitenki mun kaksosveli. Paras kaksosveli! ♥

ps. Uusi kamera ostettu. Kiitti isä!