Voi velipieni mitä teit! Kyllähän mäkin tiedän, että isän nimikirjoitus on helppo väärentää koulun papereihin, mutta ei kai kukaan yritä kirjoittaa viivalle "Benito Mussolini"... Paitsi Kaius. =P No, onneks rehtori ei ollu kovin ärtyisä tänään.
Ihana kun aurinko paistaa. Tänään ois just sopiva iltapäivää lähtee Villa Pamphiliin. Ottaa mukaan frisbee tai jotain. Huomenna on muuten Giannin synttärit! =)
torstai 11. huhtikuuta 2013
tiistai 9. huhtikuuta 2013
Butummm!!!
Ja mä kun valitin, ettei Roomassa tapahdu mitään...
Eilisiltana joku sit yritti räjäyttää yhden suurlähetystön maata kiertävälle radalle. Onneks se oli kaupungin toisella laidalla, eikä kukaan kuollu.
En mä kyllä ehkä ihan tällasta actionia kaivannu, vaan jotain jännitystä omaan elämään...
Eilisiltana joku sit yritti räjäyttää yhden suurlähetystön maata kiertävälle radalle. Onneks se oli kaupungin toisella laidalla, eikä kukaan kuollu.
En mä kyllä ehkä ihan tällasta actionia kaivannu, vaan jotain jännitystä omaan elämään...
Tunnisteet:
Mafian linnut,
pommi,
Rooma
Sijainti:
Täällä pamahti
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
Brrrhhh... kylmää (ja tylsää)
Talvi vaan jatkuu Roomassa. Lämpötila ei nouse juuri kymmentä astetta korkeemmalle, vaikka on jo kohta huhtikuu. Koko kaupunki tuntuu olevan umpijäässä. Mitään ei tapahdu. Varmaan edes bussilinja 64:n taskuvarkaat ei viitsi palelluttaa sormiaan tällä säällä, vaan oottaa rauhassa kevättä ennen liiketoimiensa aloittamista.
Isä vaan kaivaa ja kaivaa. Se varmaan on kohta Kiinassa. No ei oikeesti. Kuoppa ei oo vielä kahtakaan metriä. "Tosiaankin. Olemme nyt juuri mielenkiintoisessa saumakohdassa, jossa tasavallanaikaisen vulgaarilatinan regularisoituminen...." blaaaaaa. Ja Kaius on yhtä lailla omassa avaruudessaan. Se ei ees huomaa, että rinnakkaisluokan Federica on ihastunu siihen.
Miks ei koskaan tapahdu mitään jännää? =P
Isä vaan kaivaa ja kaivaa. Se varmaan on kohta Kiinassa. No ei oikeesti. Kuoppa ei oo vielä kahtakaan metriä. "Tosiaankin. Olemme nyt juuri mielenkiintoisessa saumakohdassa, jossa tasavallanaikaisen vulgaarilatinan regularisoituminen...." blaaaaaa. Ja Kaius on yhtä lailla omassa avaruudessaan. Se ei ees huomaa, että rinnakkaisluokan Federica on ihastunu siihen.
Miks ei koskaan tapahdu mitään jännää? =P
Tunnisteet:
arkeologia,
isä,
Kaius,
Kaius ja tytöt,
kylmyys,
tylsyys
torstai 7. maaliskuuta 2013
Välineurheilua
Jehee! Nyrjäytin nilkkani jalkapallotreeneissä, mutta käytin parin viikon toipumisajan tehokkaasti. Nyt tietokone on oikee turbomalli. Pääsin sisään hakkerichättiporukkaan, jolta sain vinkkejä uusista ohjelmista. Jäljitykseneston päivittämisellä teen mun liikkeiden seurannan entistä hankalammaks. Antikryptaajan evo-versio pystyy menemään läpi jopa MD2-suojauksista. Ihan kun kulkisin internetissä seinien läpi. =D Kukaan ei näe mua.
No, koneen laskutehoa noi ohjelmat joka tapauksessa kuluttaa. Viimeseks päätin vielä korottaa prosessorin kellotaajuutta. Nopeus kasvo, mutta välillä kone tuntuu kuumenevan aika tavalla. Mut mitä siitä. Nyt on talvi. Aina voi avata huoneen ikkunan. =)
Nilkkaki on taas kunnossa. Silva hyökkää jälleen.
No, koneen laskutehoa noi ohjelmat joka tapauksessa kuluttaa. Viimeseks päätin vielä korottaa prosessorin kellotaajuutta. Nopeus kasvo, mutta välillä kone tuntuu kuumenevan aika tavalla. Mut mitä siitä. Nyt on talvi. Aina voi avata huoneen ikkunan. =)
Nilkkaki on taas kunnossa. Silva hyökkää jälleen.
tiistai 12. helmikuuta 2013
Isä ja the Kuoppa
kuoppakuoppakuoppakuoppa...
- Tiivistelmä H. Puustisen viime aikojen henkivimmistä ajatuksista
Ehkä isä nyt malttas puhua vähemmän, kun se lopulta pääsi eilen lopultakin kaivaustöihin. Viikonloppuna meillä kävi joku sen työkaveri kulttuuriministeriöstä, Penderetzki. Kuuntelin sivukorvalla juttuja ja äijä oli ihan yhtä kuivakka kuin miltä näyttiki. (Ja isän huumorintajun tason tiesin monen vuoden ihmiskokeen perusteella.) Tiedossa lienee muutama kuukausi puuduttavaa tylsyyttä sekä isälle että tolle puolalaiselle. Mut jospa isä tosiaan jättäs meidät rauhaan jaaritteluiltaan.
Ai niin, on sille jotain vieraita tulossa Suomesta asti noille kaivauksille. Mitähän neki kuvittelee näkevänsä? Ehkei ne tiedä, ettei meidän isä ole mikään Tutankhamonin haudan löytäjä...
Tunnisteet:
arkeologia,
isä,
Penderetzki
Sijainti:
Rooma, Italia
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Kohta 15
Hauskaa uutta vuotta!
Me tultiin viettämään joulua mummolaan. Jopa isä maltto olla pari päivää puhumatta keväällä alkavista kaivauksistaan (no, ei tosin enää... se soittaa just jollekin Penderetzkille, joka on yhteyshenkilö museovirastossa. Miks muutaman kuopan kaivamista pitää valmistella noin järjettömän monimutkaisesti?).
Ja huomenna sit palataan Roomaan. Koulu jatkuu ens viikolla. Älkääkä unohtako, että kymmenen päivän päästä mulla on myös synttärit. Lahjaksi? Hmmm... tavanomaisten maailmanrauhan ja vakoiluohjelmien torjunnan unohtamisen ohella uudet nappulakengät ois kivat. Ekat alkaa olla jo Via Vitellian tekonurmi- ja sementtikenttien pahasti kuluttamat.
Vielä loppuun hehkutus: sain yhdeltä nettitutulta aiempaa tehokkaamman antikryptaajaohjelman. Se pystyy purkamaan suojauksia kolme kertaa edellisversiota nopeammin. Tietokoneen prosessori vaan vinkuu, kun antikryptaaja laskee todennäköisyyksiä ja etsii vaihtoehtoja koodinmurtamiseen.
Me tultiin viettämään joulua mummolaan. Jopa isä maltto olla pari päivää puhumatta keväällä alkavista kaivauksistaan (no, ei tosin enää... se soittaa just jollekin Penderetzkille, joka on yhteyshenkilö museovirastossa. Miks muutaman kuopan kaivamista pitää valmistella noin järjettömän monimutkaisesti?).
Ja huomenna sit palataan Roomaan. Koulu jatkuu ens viikolla. Älkääkä unohtako, että kymmenen päivän päästä mulla on myös synttärit. Lahjaksi? Hmmm... tavanomaisten maailmanrauhan ja vakoiluohjelmien torjunnan unohtamisen ohella uudet nappulakengät ois kivat. Ekat alkaa olla jo Via Vitellian tekonurmi- ja sementtikenttien pahasti kuluttamat.
Vielä loppuun hehkutus: sain yhdeltä nettitutulta aiempaa tehokkaamman antikryptaajaohjelman. Se pystyy purkamaan suojauksia kolme kertaa edellisversiota nopeammin. Tietokoneen prosessori vaan vinkuu, kun antikryptaaja laskee todennäköisyyksiä ja etsii vaihtoehtoja koodinmurtamiseen.
Tunnisteet:
hakkerointi,
isä,
jalkapallo,
Suomi,
tietokoneet
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
4758! (hohhoi)
Isä tuli eilen kotiin tohkeissaan. Mä jo luulin, että se olis tajunnu Marracashin musiikin nerouden - tai vähintään keksiny elämän tarkoituksen. Mutta ei. Kaiken innon syynä oli "4758".
"Kävin kävin tosiaan soprintendezassa ja ja siellä pitkien neuvottelujen jälkeen vahvistettiin tänään, että saan johtaa kaivausta numero 4758?"
Okei? Kiva juttu. No mitä te sieltä kaivatte sit esiin? Kauan sitten maahan pudonneen ufon kappaleita vai jotain vielä jännempää? (tässä vaiheessa mä jo tiesin pidättää haukotusta)
"Votiivitauluja. Katsos, uskoaksemme monissa niistä on käytetty sijamuotoja aivan vulgaarilla tavalla, joka voisi kieliä..." (jep jep)
No, tossa vaiheessa sanoin jotain kannustavaa. Onhan se kiva, että isä pääsee välillä ulkotöihin.
Kun Kaiuskin oli kotona, se kyseli isältä tarkempia yksityiskohtia. Kaivaukset on täällä Roomassa, aika lähellä meidän koulua. Ne alkaa joskus kevättalvesta ja jatkuu kesään asti. Ja eniten isä odottaa löytävänsä maasta saviastian kappaleita, jossa onkin käytetty vahingossa datiivin sijaan ablatiivia. Huisia! =P
"Kävin kävin tosiaan soprintendezassa ja ja siellä pitkien neuvottelujen jälkeen vahvistettiin tänään, että saan johtaa kaivausta numero 4758?"
Okei? Kiva juttu. No mitä te sieltä kaivatte sit esiin? Kauan sitten maahan pudonneen ufon kappaleita vai jotain vielä jännempää? (tässä vaiheessa mä jo tiesin pidättää haukotusta)
"Votiivitauluja. Katsos, uskoaksemme monissa niistä on käytetty sijamuotoja aivan vulgaarilla tavalla, joka voisi kieliä..." (jep jep)
No, tossa vaiheessa sanoin jotain kannustavaa. Onhan se kiva, että isä pääsee välillä ulkotöihin.
Kun Kaiuskin oli kotona, se kyseli isältä tarkempia yksityiskohtia. Kaivaukset on täällä Roomassa, aika lähellä meidän koulua. Ne alkaa joskus kevättalvesta ja jatkuu kesään asti. Ja eniten isä odottaa löytävänsä maasta saviastian kappaleita, jossa onkin käytetty vahingossa datiivin sijaan ablatiivia. Huisia! =P
Tunnisteet:
arkeologia,
isä,
tylsyys
Sijainti:
Roma caput mundi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)