Graalin malja astiakaapissa?

Vielä muutama viikko koulua. Isä lähtee jo maanantaina Ateenaan ja me jäädään Kaiuksen kans Irinan hoiviin. Ei paha. Eihän isää sitä paitsi juuri muutenkaa nää kotona. Tai jos näkee, ei kuule, kun se on ajatuksissaan. Tai... jos isä vielä erehtyy puhumaan noita ajatuksia, niin ei niitä kuiteskaan ymmärrä kukaan vuoden 300 jälkeen syntynyt. =P (Mut ainakin aiemmin se on muuttunu vähä normaalimmaksi aina kun on saanu jonkin tutkimuksen valmiiksi, joten eiköhän niin käy ens syksynäki.)

Kaius intoilee taas kerran Italian ympäriajosta. "Onneks me ehditään kattoo kisa loppuun ennen Kreikkaan lähtöä!" Me? Alkaaks se puhua itsestään monikossa. Arvatkaa kiinnostaako mua seurata, kun aikuiset miehet ajelee letkassa pitkin kumpuilevia maanteitä. 

Saisinkohan mä tehtyy sille jonkin nettijäynän? Vaikka luotuu sivuston jossa kerrottas, että koko kisa päätetäänki lakkauttaa. Se varmaan uskos.

Niinhän se usko netistä lukemansa jutun siitäki, että Egpytistä ois löytyny Aleksanteri Suuren hauta. Mä klikkasin jutun auki, tsekkasin kuvia nettihaulla ja kahdessa sekunnissa paljastu, että tarina oli vedetty hatusta. Great! Pelkkää vedätystä. No, Kaius intoilee niin paljo kaiken vanhan perään - mistähän sellanen on periytyny ;) -  että sen varmaan sais houkuteltua vaikka etsimään Graalin maljaa meidän astiakaapista...

Tosi jees!

"Sä oot tosi jees!" Voiskohan tota pitää jo rakkaudentunnustuksena? En mä ainakaan oo kuullu, että Cristophe ois sanonu noin kellekään muulle. =) Ja se on enempi kuin jees. No okei, en mä tykkää siitä miltä se haisee jos on käyny polttelee välitunnilla Klaesin kans kulman takana. Ällön imelä haju. Mut viime viikkoina toiki tapa on tainnu loppua. Mä kutsuin Cristophen viikonlopun bileisiin, ja se tulee! Meille tulee ehkä kymmenen tyyppii, ja Kaius ja Leo. (Isä lähti tänään Ateenaan ja tulee vasta maanantaina kotiin. Ja Irina on Giannin kans Napolissa.)

Niin, Kreikka... Plääh. Monta viikkoo pois Roomasta! No, onneks kesään on viel aikaa. Leo lähtee kuulemma kans Kreikkaan perheen kans, kun koulu loppuu. Ne sentään menee beachille. Me hikoillaan miljoonakaupungissa - ihan vaan siks että isän pääsee kaivelemaan raunioita välillä vähä eri maassa.

Buon Natale!

Perfetto! Meidän luokan Sofia tuntee Cristophen kaverin, Luisin. Me mentiin juttelee Luisin kans, ja samalla pääsin esittäytymään Cristophelle. Se kysy heti mun nimee ja nyt se jo moikkaa aina kun nähdään! =D (punastus). Ne hengailee joskus välitunneilla kadulla tupakalla, ja vaikkei koulusta saiskaan poistuu, niin me livahdetaan välillä sinne joukkoon. Tästä tulee viel mahtavaa!!! Mut miks joululoman pitää alkaa just nyt? =(

Isä lähtee muuten ens kesänä Kreikkaan tekemään jotain kaivauksia satamassa. Se suunnitteli jo että meki muutettas Kaiuksen kans sinne sen perässä kuukaudeks tai jotain, kunhan koulu on loppunu. Arvaa vaan kiinnostaako! Ja arvaa kiinnostaako Kaiusta... =P se varmaan näkee jo unia kaikista kreikkalaisista ruukunsirpaleista, joihin se kompastuu.

Hauskaa joulua! Buon Natale!

Keitä ne tyypit kadulla oli?

Mitä ne halus isästä? Liittyykö tää Ovaskaiseen ja siihen eilisiltaiseen tyyppiin?

Pitää mennä.

Lintuja siellä, lintuja täällä

Jos Kaius ei sittenkään oo seonnu, niin tää alkaa näyttää aika oudolta. Miks yhtäkkiä joka paikassa alkaa olla kakstuhatta vuotta vanhoja lintuja?? Isästä ei saa mitään irti. Mun pitää varmaan itse tsekata netistä, jos me halutaan saada jotain tietoa. Tää tietokone kyl vähä huolestuttaa. Ei se aiemmin oo näin nopeesti kuumunu. Viritinköhän mä kellotaajuuden sittenkin liian ylös?

Brrrhhh... kylmää (ja tylsää)

Talvi vaan jatkuu Roomassa. Lämpötila ei nouse juuri kymmentä astetta korkeemmalle, vaikka on jo kohta huhtikuu. Koko kaupunki tuntuu olevan umpijäässä. Mitään ei tapahdu. Varmaan edes bussilinja 64:n taskuvarkaat ei viitsi palelluttaa sormiaan tällä säällä, vaan oottaa rauhassa kevättä ennen liiketoimiensa aloittamista.

Isä vaan kaivaa ja kaivaa. Se varmaan on kohta Kiinassa. No ei oikeesti. Kuoppa ei oo vielä kahtakaan metriä. "Tosiaankin. Olemme nyt juuri mielenkiintoisessa saumakohdassa, jossa tasavallanaikaisen vulgaarilatinan regularisoituminen...." blaaaaaa. Ja Kaius on yhtä lailla omassa avaruudessaan. Se ei ees huomaa, että rinnakkaisluokan Federica on ihastunu siihen.

Miks ei koskaan tapahdu mitään jännää? =P

Isä ja the Kuoppa

kuoppakuoppakuoppakuoppa... 

 - Tiivistelmä H. Puustisen viime aikojen henkivimmistä ajatuksista

Ehkä isä nyt malttas puhua vähemmän, kun se lopulta pääsi eilen lopultakin kaivaustöihin. Viikonloppuna meillä kävi joku sen työkaveri kulttuuriministeriöstä, Penderetzki. Kuuntelin sivukorvalla juttuja ja äijä oli ihan yhtä kuivakka kuin miltä näyttiki. (Ja isän huumorintajun tason tiesin monen vuoden ihmiskokeen perusteella.) Tiedossa lienee muutama kuukausi puuduttavaa tylsyyttä sekä isälle että tolle puolalaiselle. Mut jospa isä tosiaan jättäs meidät rauhaan jaaritteluiltaan.

Ai niin, on sille jotain vieraita tulossa Suomesta asti noille kaivauksille. Mitähän neki kuvittelee näkevänsä? Ehkei ne tiedä, ettei meidän isä ole mikään Tutankhamonin haudan löytäjä...

Kohta 15

Hauskaa uutta vuotta!

Me tultiin viettämään joulua mummolaan. Jopa isä maltto olla pari päivää puhumatta keväällä alkavista kaivauksistaan (no, ei tosin enää... se soittaa just jollekin Penderetzkille, joka on yhteyshenkilö museovirastossa. Miks muutaman kuopan kaivamista pitää valmistella noin järjettömän monimutkaisesti?).

Ja huomenna sit palataan Roomaan. Koulu jatkuu ens viikolla. Älkääkä unohtako, että kymmenen päivän päästä mulla on myös synttärit. Lahjaksi? Hmmm... tavanomaisten maailmanrauhan ja vakoiluohjelmien torjunnan unohtamisen ohella uudet nappulakengät ois kivat. Ekat alkaa olla jo Via Vitellian tekonurmi- ja sementtikenttien pahasti kuluttamat.

Vielä loppuun hehkutus: sain yhdeltä nettitutulta aiempaa tehokkaamman antikryptaajaohjelman. Se pystyy purkamaan suojauksia kolme kertaa edellisversiota nopeammin. Tietokoneen prosessori vaan vinkuu, kun antikryptaaja laskee todennäköisyyksiä ja etsii vaihtoehtoja koodinmurtamiseen.

4758! (hohhoi)

Isä tuli eilen kotiin tohkeissaan. Mä jo luulin, että se olis tajunnu Marracashin musiikin nerouden - tai vähintään keksiny elämän tarkoituksen. Mutta ei. Kaiken innon syynä oli "4758".

"Kävin kävin tosiaan soprintendezassa ja ja siellä pitkien neuvottelujen jälkeen vahvistettiin tänään, että saan johtaa kaivausta numero 4758?"

Okei? Kiva juttu. No mitä te sieltä kaivatte sit esiin? Kauan sitten maahan pudonneen ufon kappaleita vai jotain vielä jännempää? (tässä vaiheessa mä jo tiesin pidättää haukotusta)

"Votiivitauluja. Katsos, uskoaksemme monissa niistä on käytetty sijamuotoja aivan vulgaarilla tavalla, joka voisi kieliä..." (jep jep)

No, tossa vaiheessa sanoin jotain kannustavaa. Onhan se kiva, että isä pääsee välillä ulkotöihin.

Kun Kaiuskin oli kotona, se kyseli isältä tarkempia yksityiskohtia. Kaivaukset on täällä Roomassa, aika lähellä meidän koulua. Ne alkaa joskus kevättalvesta ja jatkuu kesään asti. Ja eniten isä odottaa löytävänsä maasta saviastian kappaleita, jossa onkin käytetty vahingossa datiivin sijaan ablatiivia. Huisia! =P

Outoa!

"Millä istutaan, syödään ja sytytetään tupakka?", kysyi Ovaskainen.

Vain isällä voi olla tuollasia kavereita! Eilen meillä kävi kylässä Ovaskainen, isän vanha opiskelukaveri Suomesta. Ei, ei ollu niinkuin tutkijat yleensä... Ei mumissu ablatiivin instrumentaalifunktioista tai M-kirjaimen muodoista tasavallan aikaisissa piirtokirjotuksissa. Ei edes mumissu, vaan puhu kuuluvalla äänellä traktoreista, irtotupakan hinnasta tai töyhtöhyyppien kiikaroinnista. Ja päälle vielä muisteluja jostain ihme rajasotakoulusta.

Niin, tämän herra Ovaskaisen vitsin vastaus kuului: "Tietysti tuolilla, haarukalla ja tulitikulla!" Hahahaaa...